Tallissa eräänä aamuna...

Tänä aamuna kysyin Hani-tammaltani, mitä me yhdessä voisimme antaa muille ihmisille. Vein Hanin tarhaan, tein sen samalla tavalla kuin teen jokikinen aamu. Hyvänen aika! Tässähän se on ihan edessäni. Eläin on niin, NIIN paljon enemmän kuin pelkkä harrastusväline jopa enemmän kuin harrastuskumppani. Eläin on terapeutti. Valmis terapeutti ilman minkäänlaisia kouluja.

Hän tarjoaa ihmisille avaimet niin henkiseen kasvuun ja rauhoittumiseen kuin konkreettisiin fyysisiin tuloksiin: tietoisuus omasta kehosta, kehon hallinta, tietoisuus oman kehon suhteesta ympäröivään todellisuuteen... Havahduin siihen, että minähän käytän näitä kaikkia hevosen terapeuttisia ominaisuuksia itseeni jokaikinen päivä.

Kun menen aamulla talliin toivotan hyvät huomenet, tämän lisäksi tervehdin vielä jokaista erikseen antaessani aamuruoan. Toimin tietoisen rauhallisesti pukiessani riimun, pyydän kohteliaasti hevosta liikkeelle ottaen ensin itse askeleen ulko-oven suuntaan. Pitämällä mieleni ja askeleeni rauhallisina hevonenkin kulkee rauhallisin askelin. Nämä minua yli kymmenen kertaa suuremmat ja painavammat olennot kulkevat nöyrästi kanssani. Eivät siksi, että niiden olisi pakko, vaan koska ne tahtovat.

Meitä näyttää yhdistävän löysänä kädestäni roikkuva riimun naru mutta todellisuudessa se, mikä meitä yhdistää on keskinäinen luottamus ja kunnioitus. Tajuan, että näinä hetkinä olen sataprosenttisesti läsnä. Olen läsnä omassa kehossani ja olen täysin ja kokonaan hevosen kanssa. Mieleni ei harhaile eikä minun tarvitse järkeillä liikkeitä joita teen. Kaikki tulee luonnostaan.

Hani oli antanut minulle välittömän vastauksen kysymykseeni. Tämä oli se asia, jonka haluan jakaa muillekin ihmisille. Siksi päätin avata minulle pyhän tallini ovet myös muille rauhan polkua kulkeville. Talli-pyhäkköön ei tulla oppimaan tai suorittamaan, vaan kättelemään sitä mitä olen, koskettamaan omaa viisautta.